hiljaisia mietteitä

Nyt kun miettii menneitä viikkoja, huomaa, että aika menee nopeasti. Miksi lapsena tuntui, että aika menee hitaasti? Siksikö, että aina odotti, että tulisi synttärit? Vai siksikö, että kaikki tuntui niin isolta ja pitkältä? Ja silti Raamatussa sanotaan, "Tuhat vuotta on sinulle kuin yksi päivä, kuin eilinen päivä, mailleen mennyt, kuin öinen vartiohetki." (Ps. 90:4). Ja näin myös, "Mutta älkää te, rakkaat ystävät, unohtako tätä: Herralle yksi päivä on kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta kuin yksi päivä." (2. Piet. 3:8). Tämä käikki kertoo, että aika on rajaton käsite. Se koko ajan menee, eikä koskaan pysähdy. Mutta meidän pitää muistaa, että aika on Jumalan käsissä koko ajan. Hän hallitsee ajan, koko maailman, koko universumin, kaikki maailman käsitteet. Hän on alffa ja omega. Alku ja loppu.

Miksi ihmeessä mä moisia nyt mietin? Siksi, että olen pohtinut asiaa viime aikoina aika paljon. Varsinkin aika -käsitettä. Vastahan mä äsken aloitin opiskeluni, ja jo nyt opiskeluistani on menny kaksi vuotta. Miten se voi olla mahdollista? Niin se vain on. Aika on todistajana.

Kun miettii Jumalaa, huomaa ettei Häntä pystytä sisälyttää mihinkään käsitteeseen. Jumala on vain niin suuri ja rajaton, ettei häntä voi rajata yhteenkään käsitteeseen. Hän on kaikissa maailman käsiteissä, mutta silti ei ole yhdessäkään. Miten se näin voi olla? Hänhän on niin suuri ja rajaton, ettei mahdu yhteeenkään käsitteesen. Niin hän on, mutta kaikki maailman käsitteet sisältävät Jumalan luomistyön. Joten jos kaikki maailman käsitteet sisältävät tavalla tai toisella Jumalan luomistyön, niin Jumala on jokaisessa maailman käsitteessä. Mutta silti Jumala ei ole yhdessäkään käsitteessä. Se johtuu Jumalan rajattomuudesta ja suurudesta. Jumala on kaikkivoiva.

Jumala rakastaa meitä, mutta vihaa meidän syntiämme. Tämä kuulostaa mahdottomalta. Miten se voi olla niin? Mehän tiedetään omista elämistämme, ettei voida rakastaa jos viha on vallannut meidät. Joiten, miten Jumala voi rakastaa meitä, jos hän vihaa synnin. Jumala on rajaton. Jumala on kaikkivoiva. Ja juuri sen takia "Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän." (Joh. 3:16). Jumala rakastaa meitä edelleen. Hän haluaa, että tulisimme hänen luo juuri sellaisina kuin olemme, epätäydellisinä, vajavaisina ja syntisiä, sillä hän haluaa antaa meille syntimme anteeksi. Hän rakastaa meitä. Hän uhrasi puolestamme ainoan Poikansa ristin kuolemalla, jottei meidän täytyisi kärsiä syntiemme puolesta. Meidän ei tarvitse muuta, kuin tulla risitin eteen ja antaa sydämemme ja synnimme Jumalalle. Tässä näkyy Jumalan rajaton rakkaus meitä kohtaan. Uskotko tälläiseen Jumalan rakkauteen?