Levottomuus

Elämä on kuin sähköisku.

Se tulee yhtä nopeasti kuin se meneekin.

Levottomuus on kuin vaeltaminen.

Matkan määränpää on suoraan edessä, mutta sitä aina menee monen mutkan takaa.

Miten sähköisku ja vaellus yhdistyy?

Toinen on nopea kuin salama ja toinen hidas kuin kilpikonna.

Ne vain ovat.

Levoton sielu kaipaa rauhaa.

Levoton jalka kaipaa toimintaa.

Elämä vain on.

Se ei kaipaa mitään.

Elämä on Jumalan lahja.

Ja se vain on, toisin kuin levottomuus menee ja tulee millooin tahtoo.

Elämä pysyy niin kauan kuin henki pihisee.

Vaikka elämä on kuin sähköisku, se kestää pidemmin.

Luota Herraan! :)

tässä ja nyt

Olen viime aikoina miettinyt paljon omaa tulevaisuutta. Mutta olen siinä tullut siihen tulokseen, että turhaan mrehdin semmoisia, koska elämäni on tässä ja nyt. Tällä hetkellä olen vielä elossa, mutta en tiedä olenko enää tunnin päästä taikka vuoden päästä. Tässä ja nyt. Ei mitään muuta. Siitä saan olla varma.

Voisi luulla, että tämä epätietoisuus tulevaisuudesta olisi sietämätöntä, mutta ei se ole. Sillä saan luottaa Jumalaan ja häneen poikaansa Jeesuksen ristillä kuolemaan ja ylösnousemukseen. Hän pitää huolta minusta tässä ja nyt, sekä tulevaisuudessakin. Ei siis mitään hätää.

Tässä samalla nousi mieleen yksi mielenkiintoinen kysymys, liittyen Jeesuksen kuolemaan. Minkalaista oli Jeeusksenta olla koullut kolme päivää? Mitä hän silloin koki? Minkalaista oli nousta kuolleista? Teidän että näihin kysysmyksiin en saa vastausta täällä maan päällä, mutta silti pohdiskelen näitä asioita. Mielenkiintoista...

elämisen vaikeus

Elämä on todella arvaamatonta. Mitäs muutakan voisi sanoa?

Äsken kaikki oli kunnossa, mutta nyt... Nyt on kaikki hajallaan. Mä olen hajoamispisteessä. Miten se nyt on mahdollista? Ehkä juuri se, että olen aina kahden maan välillä tekee tempunsa. En koskaan tule olemaan 100% suomalainen tai 100% kroaatti. Aina tulen olemaan siitä välistä.

Minne minä kuulun? Kuka minä olen? Mitä minun pitäisi tehdä? Mikä on elämäni tarkoitus? Nämä ovat vain muutamat kysymykset jotka nyt painaavat mieltäni. Eniten kuitenkin hätkähdin siinä, että en tiedä mikä on elämäni tarkoitus. Toisin sanoen olen hukassa. Olen jollain elämäni aavikolla, missä vain kuuma hiekka ja paahtava aurinko minua ympäröi. Vettä ei ole tuhansiin kilometreihin. Olen yksin, epätoivoinen ja väsynyt. Kuka voi auttaa minua?

Tiedän kyllä vastauksen tuohon kysymykseen, hän on Jeesus joka voi auttaa minua, mutta... Olen niin eksyksissä, etä tuntuu mahdottomalta löytää ulospääsy, vaikka tiedän että Jeesus on tukenani tälläkin hetkellä. Toi pieni epäilyksen haava yrittää saada valtaa, mutta yritän voittaa sen. Oi Jeesus, auta minua!

Tässä sitä on minun elämisen vaikeus, kunpa näkisin jo valoa tunnelin lopussa.