elämisen vaikeus

Elämä on todella arvaamatonta. Mitäs muutakan voisi sanoa?

Äsken kaikki oli kunnossa, mutta nyt... Nyt on kaikki hajallaan. Mä olen hajoamispisteessä. Miten se nyt on mahdollista? Ehkä juuri se, että olen aina kahden maan välillä tekee tempunsa. En koskaan tule olemaan 100% suomalainen tai 100% kroaatti. Aina tulen olemaan siitä välistä.

Minne minä kuulun? Kuka minä olen? Mitä minun pitäisi tehdä? Mikä on elämäni tarkoitus? Nämä ovat vain muutamat kysymykset jotka nyt painaavat mieltäni. Eniten kuitenkin hätkähdin siinä, että en tiedä mikä on elämäni tarkoitus. Toisin sanoen olen hukassa. Olen jollain elämäni aavikolla, missä vain kuuma hiekka ja paahtava aurinko minua ympäröi. Vettä ei ole tuhansiin kilometreihin. Olen yksin, epätoivoinen ja väsynyt. Kuka voi auttaa minua?

Tiedän kyllä vastauksen tuohon kysymykseen, hän on Jeesus joka voi auttaa minua, mutta... Olen niin eksyksissä, etä tuntuu mahdottomalta löytää ulospääsy, vaikka tiedän että Jeesus on tukenani tälläkin hetkellä. Toi pieni epäilyksen haava yrittää saada valtaa, mutta yritän voittaa sen. Oi Jeesus, auta minua!

Tässä sitä on minun elämisen vaikeus, kunpa näkisin jo valoa tunnelin lopussa.