Loputtomia kysymyksiä...

Mietin ja pohdin asioita...

Miksi ei ole helppoa elää? Miksi kaiken pitää tehdä vaikeimman kautta? Miksi niin monesti epäonnistuu? Miksi aina toistaa samat ja samat virheet? Miksi ei opi virheistään? Miksi ei voi olla vain onnellinen siitä, että on elossa? Miksi kaikki tunutuu olevan synkkää? Miksi olen mitä olen?

Nämä ovat vain muutamat kysymykset jotka silloin tällöin pyöriivät ajatuksissani. Joskus tuntuu että pää räjähtää näistä kysymyksistä. Ja siitä taas heräävät uudet kysymykset: Miksi ihminen aina kyselee ja kyseenalaistaa asioita? Miksi ei ota asiat sellaisenaan vastaan kuin Jumala on ne antanut? Miksi ihminen on tyytymätön Jumalan tahtoon? Miksi ihminen ei voi antautua Jumalalle täysin? Miksi? Miksi? Miksi? Näitä miksejä riittää loputtomiin...

En ole mikään teologi tai oppinut, jotta osaisin vastata näihin kysymyksiin pätevästi, mutta enhän minä tarvitsekaan olla Jumalalle pätevä. Hän rakastaa minua juuri tälläisenä kuin olen. Ilman mitään naamaria tai valhetta. Ja Hän rakastaa myös sinuakin sellaisenaan kuin olet. Ole mitä olet. Et tarvitse teeskennellä olevasi jotain muuta. Ole oma itsesi, myös itsellesi, mutta myös Jumalalle.

Ja mielestäni juuri tämä, ettei ihminen ole oma itse, on yksi pieni syy mikä tekee sen, että ihminen kyseenalaistaa Jumalan tahdon. Ja se, että ihminen on syntinen, tekee sen, että hän tulee aina kyselemään ja kyseenalaistamaan Jumalan tahdon. Sille ei voi yksikään ihminen mitään. Synti on osa ihmisen luonnetta. Ainoastaan ihminen voi pyytää syntinsä anteeksi Jumalalta, joka lähetti ainoaan poikansa Jeesukseen, pelastamaan maailman kadotukselta. Haluatko kohdata armahtavan Jumalan?