Outoa on se, että melkeen kaikki opiskelukaverit läksi maailmalle yhtäkkiä... Ihan noin vaan harjoitteluun ulkomaille kolmeksi kuukaudeksi... Mitäs minä? Jäin Suomeen. Miksi? Ehkä siksi, että on aika rauhoittua. Olen viimeiset viisi vuotta elännyt myrskyisää elämää, ilman aikaa rauhoittua edes hetkeks tai tarkastella itseään. Olen vaan mennyt eteenpäin jaksamatta pysähtyä. Miksi? En tiedä. Sitä vaan menee, eikä pysähdy.
Mutta nyt on onneksi aikaa edes vähäsen pysähtyä, mutta sekin on vähästä. Sillä olen taas mukana vaikka missä, en siis oikein osaa olla rauhassa. Mikä tekee ihmisistä pysähtymättömiä? Vaikea kysymys ja vielä vaikeempi vastaus. Onko kenelläkään ehdotuksia miten pysähtyä edes hetkeks?
Olen kai sen tyyppinen ihminen, että aina onnistun järjestämään itselleni menoja ilman, että vilkasen kalenteriani. Ja sitten tietysti käy niin, että kalenteri on täynnä menoja. Ei hetkeäkään rauhoittumiseen. Mutta nyt tänä syksynä aloitin projekstin "joku raja", jonka tavoitteena on saada minun kalenteriin välillä täysin tyhjää. Olen siinä jo jonkin verran onnistunut, mutta on pakko myöntää, että se on vaikeata.
Tästä taas herää kysymys, miksi ihminen on kiireinen? Jopa niin kiireinen, ettei jää aikaa Jumalalle? Miksi nykymaailmassa ihminen tekee kaikkea muuta kuin antaa edes vähän aikaa Jumalalle? Ehkä siksi, että ihminen pelkää menemään Jumalan eteen juuri sellaisena kuin mitä on. Jumala ei ole pelottava, Häneen voi luottaa ja Hän rakastaa ihmistä. Siksi juuri ihminen voi mennä Jumalan luo juuri sellaisena kuin mitä on. Ilman mitään pelkoja. Syntineen ja virheineen. Epätäydellisenä. Jumala ottaa ihmisen avosylin vastaan. Hän antaa ihmiselle kaiken anteeksi. Ei ole mitään menetettävää jos menee Jumalan luo. Ainoastaan vaan saa. Saa sitä mitä ei ole edes ansainnut omilla teoilla, vaan Jeesuksen kuolemalla. Ihminen saa ikuisen elämän ja syntien anteeksiantmisen.
Mitä ihminen vielä pelkää?
.JPG)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti