mietteitä puolelta toiselle

Lukiessani maailman ja molempien kotimaitteni uutisia, mieleni tuli surulliseksi. Eikö maailmassa tapahdu mitään hyvää? Miksi tuntuu, että on pahuus saannut vallan? Mikä ihmisiä vaivaa, kun he eivät enää välitä muusta kuin itsestään? Onko liikaa pyydetty rakastamaan lähimmäisiä?

Itkisin jos se vain auttaisi.

Tuntuu kuin maailman yllä on ikuinen sumu ja ahdistus. Ihmiset ovat tavalla tai toisella ahdistuneita ja yrittävät sen peittää. He yrittävät uskotella itselleen ja muille, että kaikki on hyvin, mikään ei vaivaa. He käyttäävät naamiota, jonka taakse menevät piiloon. Ihmiset ovat peloissaan.

Mitä voimme tehdä? Ei muuta, kuin rukoilla koko tämän maailman puolesta!

"Kasvot jäätyneet on pakkasen
Sormet tunnottomat ihmisen
Tämä kylmyys tekee kuoren ympärille sydämen
Ja kätkee kaikki haavat alle jään ikuisen
Katseet jäätyneet on muiden ihmisten
Niiden joita ystävikseni nimitin
Tämä kylmyys tappaa ystävyyden kaiken kauneuden
Ja omaansa vain etsii aina muita syytellen

Huudan yksin pimeään:
Tämä maailma kaipaa rakkautta tänään, armahtajaa hätään
Maailma ja sen keskipisteenä minä

Usko loppui tyhjään rakkauteen
Hyvään maailmaan oikeudenmukaiseen
Näätkö oikeuden kun ristinpuulle Kristus raahataan
Meidän pahuutemme tähden hänet ristiinnaulitaan

Vapahtajan tietä lähden kulkemaan
En muutakaan mä voi, en muutakaan mä voi
Hä mun sydämeeni toivon, tulevaisuuden ja armon toi

Huudan yksin pimeään:
Tämä maailma kaipaa rakkautta tänään, armahtajaa hätään
Maailma ja sen keskipisteenä minä" -turvakytkin