Loputtomia kysymyksiä...

Mietin ja pohdin asioita...

Miksi ei ole helppoa elää? Miksi kaiken pitää tehdä vaikeimman kautta? Miksi niin monesti epäonnistuu? Miksi aina toistaa samat ja samat virheet? Miksi ei opi virheistään? Miksi ei voi olla vain onnellinen siitä, että on elossa? Miksi kaikki tunutuu olevan synkkää? Miksi olen mitä olen?

Nämä ovat vain muutamat kysymykset jotka silloin tällöin pyöriivät ajatuksissani. Joskus tuntuu että pää räjähtää näistä kysymyksistä. Ja siitä taas heräävät uudet kysymykset: Miksi ihminen aina kyselee ja kyseenalaistaa asioita? Miksi ei ota asiat sellaisenaan vastaan kuin Jumala on ne antanut? Miksi ihminen on tyytymätön Jumalan tahtoon? Miksi ihminen ei voi antautua Jumalalle täysin? Miksi? Miksi? Miksi? Näitä miksejä riittää loputtomiin...

En ole mikään teologi tai oppinut, jotta osaisin vastata näihin kysymyksiin pätevästi, mutta enhän minä tarvitsekaan olla Jumalalle pätevä. Hän rakastaa minua juuri tälläisenä kuin olen. Ilman mitään naamaria tai valhetta. Ja Hän rakastaa myös sinuakin sellaisenaan kuin olet. Ole mitä olet. Et tarvitse teeskennellä olevasi jotain muuta. Ole oma itsesi, myös itsellesi, mutta myös Jumalalle.

Ja mielestäni juuri tämä, ettei ihminen ole oma itse, on yksi pieni syy mikä tekee sen, että ihminen kyseenalaistaa Jumalan tahdon. Ja se, että ihminen on syntinen, tekee sen, että hän tulee aina kyselemään ja kyseenalaistamaan Jumalan tahdon. Sille ei voi yksikään ihminen mitään. Synti on osa ihmisen luonnetta. Ainoastaan ihminen voi pyytää syntinsä anteeksi Jumalalta, joka lähetti ainoaan poikansa Jeesukseen, pelastamaan maailman kadotukselta. Haluatko kohdata armahtavan Jumalan?

Vuoren huipulla

Kun mietin elämää, monesti tuntuu, että se on kuin kilpailu siitä kuka ensimmäiseksi pääsee vuoren huipulle. Miksi elämän pitäisi olla kilpailu? Miksi kukaan ei saa elää rauhassa omaa elämää? Onko oikeasti elämä kilpailu siitä kuka pääsee vuoren huipulle ensimmäisenä?

Mielestäni elämän ei pitäisi olla kilpailu, sillä se vie ajan ja kaikki voimavarat. Kohta ihminen huomaakin että elämä on vierähtänyt ohi, eikä ihminen ole ehtinyt viettää aikaa perheensä kanssa tai huolehtia kunnostaan taikka lukea 20 vuotta sitten ostamansa kirjan. Haluaako kukaan tämmöistä kilpailua? Kilpailua joka ohittaa kaiken muun ilon elämässä? Ohittaa oman perheen, ohittaa vapaa-ajan, ohittaa rauhan sydämestään... Kuka haluaa elää sellaista elämää?

Vaikka se tunne kun on kiivennyt vuoren huipulle ensimmäisenä, on ainutlaatuinen ja mahtava, silti jonkun hetken päästä huomaa, ettei se tunne korvaa mitään. Se on vain tunne, mutta mitä tehdä kun elämä on mennyt ohi verestä? Mitä tehdä kun huomaa, ettei enää ole aikaa omalle perheelle? Mitä tehdä kun huomaa, että kaikki on ohi? Ja mitä pitää sitten tehdä, kun kaikki voimat on loppu, ja vielä pitäisi päästä takaisin alas?

Vuoren huipulle kiipeäminen ei ole helppo homma, varsinkaan kun jokaisen on yksin sinne kiivettävä. Mutta jos haluaa, ei tarvitse huipulle yksin kiivetä. Voi pyytää apua Jeesukselta. Hän mielellään kulkee kanssasi huipulle saakka, ja myös sieltä takaisin alas. Hän antaa sinulle voimaa ja hän varjelee sinua. Hän tarvittaessa pitelee sinua kädestä kiinni, ja tarvittaessa kantaa sinut sylissään pahojen rotkojen yli. Hän on aina tukenasi. Häneen voit aina luottaa. Hän auttaa sinua kiipeämään vuoren huipulle ja laskemaan sieltä alas. Vaikka välillä tuntisit, ettet enää jaksa jatkaa, luota Jeesukseen, Hän auttaa sinua.

Kenenkään ei tarvitse yksin kiivetä vuoren huipulle, eikä sieltä yksin tulla alas! Pyydä Jeesus sydämeesi, Hän auttaa!

Kadoksissa

Miten onkaan paljon maailma muuttunut neljässä vuodessa! Se ei ole yhtään enää sama. Ei lainkaan. Kaikki on muuttunut. Ei vain maailma, vaan jopa minä itse. Miten voi olla totta, että näin lyhyessä ajassa kaikki voi muuttua päälailleen? Näenkö minä unta, vai onko se totta? Missä minä elän? Millainen maailma minua ympyröi? Miten voin itse vaikuttaa tähän nopeaan maailman muutokseen? Mitä voin tehdä?

Tuntuu siltä että kaikki ovat kadoksissa. Kukaan ei teidä minne menisi, mitä tekisi. Kaikki tuntuu niin tyhjältä ja turhalta. Onko elämä turhuuksien turhuus? Ei todellakaan ole. Vaikka niin välillä tuntuisikin, jokaisella elämällä on tarkoituksensa ja päämääränsä. Jokaisella ihmisellä on syy olemassa oloonsa. Ei yksikään ihminen ole turhaan tässä maailmassa. Vaikka nyt ei tuntuisi elämälläsi olevan mitään järkeä, älä luovuta, sillä elämä on kuin suklaakonvehti: et koskaan tiedä mitä se sisältää. Se saattaa olla makea tofee tai kirpeä rommi taikka maukas marsipaani. Et koskaan voi teitää mitä elämäsi tuo eteen. Joten älä luovuta, elämäsi ei ole kadoksissa, se on edessäsi.

Kun mietin monien kavereitteni elämää, tuntuu kuin moni heistä olisi kadoksissa, muttei kaikki. Missä kadoksiissa olevien elämä on? Miten he löytäävät sen? Mikä minusta tekee erilaiseksi kuin mitä he ovat? Uskoni Jeesukseen, vai? Kysymykseen en osaa vastata, mutta ainoastaan voin rukoilla heidän puolestaan.

Monesti mietin, mikä on mennyt pieleen joittenkin kavereitteni elämässä, mikä sai heidät lankemaan tai luovuttamaan? Miksi he antoivat periksi? Olivatko maailman paineet niin suuret? Tuntuu ettei maalla ole eroa... Onko se Suomi, Kroatia tai India, se ei muuta asiaa. Kaikkialla on sama ongelma. Kaikkialla ihmisiä painaa pelko yksinäisyydestä ja hylätyksi tulemisesta. Miten näille ihmisielle voidaan näyttää, että he eivät ole yksin. Heidän kanssaan on Jeesus aina, jos he vain antaavat Jeesukselle luvan olla ystävänsä. Myös sinä joka luet tätä, jos olet yksinäinen ja tuntuu ettei sinulla ole ketään jonka kanssa voisit jakaa elämän ilot ja surut, anna Jeeuskselle tillaa sydämmessäsi. Häneen voi luottaa, niin hyvässä kuin pahassakin. Kun Hänet kerran päästät sydäämeesi, Hän ei koskaan hylkää sinua. Sinä voi hylätä Jeesuksen, muttei Hän hylkää sinua. Hän on aina luonasi.

Vaikka tuntisit että elämässi on kadoksissa, ei ole koskaan liian myöhäistä löytää se!