rukouksen voima

"If Jesus needed prayer, we need prayer even more." (suom. "Jos Jeesus tarvitsi rukousta, me tarvitsemme sitä vielä enemmän.") luki yhdessä uutislehdessä, jonka toimittaa yksi maailman suurimmista radiolähetysjärjestöistä. Tämä pysäytti minut. Näinhän se juuri on. Jeesushan rukoili Getsemanessa ennen kuin hänet vangittiin. "Jeesus lähti kaupungista ja meni tapansa mukaan Öljymäelle. Opetuslapset seurasivat häntä. Tultuaan sinne Jeesus sanoi heille: "Rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen." Itse hän meni vähän edemmäs, kivenheiton päähän, polvistui ja rukoili: "Isä, jos tahdot, niin ota tämä malja minulta pois. Mutta älköön toteutuko minun tahtoni, vaan sinun." Silloin taivaasta ilmestyi hänelle enkeli, joka vahvisti häntä. Suuressa tuskassaan Jeesus rukoili yhä kiihkeämmin, niin että hänen hikensä vuoti maahan veripisaroiden tavoin. Kun hän sitten nousi rukoilemasta ja tuli opetuslasten luo, hän tapasi heidät nukkumasta murheen uuvuttamina. "Mitä? Nukutteko te?" hän sanoi. "Nouskaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen."" (Luuk. 22:39-46).

Näistä Raamatun jakeista nähdään, että Jeesus oli rukouksen tarpeessa, vaikka hän on Jumalan poika. Miten se voi olla mahdollista? Jeesus on sekä Jumala, että ihimnen. Hän tarvitsi vahvistusta, jotta kestäisi edessä olevan kouleman ristin puulla. Vaikka Hän on Jumalan poika, Hän tarvitsi Jumalan opastusta. Ja vaikka Jeesus on myös ihminen, hän totteli Jumalan tahtoa. Hän ei vastustanut, vaikka rukouksessaan Hän pyysi "Isä, jos tahdot, niin ota tämä malja minulta pois. Mutta älköön toteutuko minun tahtoni, vaan sinun." (Luuk. 22:42).

Jeesusksen opetuslapset myös tarvitsivat rukousta. Mutta mitä he tekivät? He nukkuivat. Ja tässä nähdään, että vaikka Jeesus tarvitsi rukousta, me tarvitsemme sitä vielä enemmän. Ettemme joutuisi kiusaukseen. Siksi miedän pitäisi rukoilla aina kun se vaan on mahdollista. Onhan olemassa tälläinen sanonta, "Rukoile ja työtä tee!", ja niinhan meidään pitäisikin tehdä, ettemme joutuisi kiusaukseen. Vaan, että voisimme Herran nimessä vastustaa sitä. Ja siksi me tarvitsemme rukousta. Sillä rukouksen voimalla, voimme kesää pahimmatkin kiusaukset ja vaikeudet. Matteuksen evankeliumissa luvussa 26 ja jakeessa 41 sanotaan, "Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen. Tahtoa ihmisellä on, mutta luonto on heikko.". Ja Luukkaan evankeliumissa luvussa 21 ja jakeessa 36 sanotaan, "Pysykää siis alati valveilla ja rukoilkaa itsellenne voimaa, jotta selviäisitte kaikesta siitä, mikä on tapahtuva, ja kestäisitte Ihmisen Pojan edessä.". Ja vielä Efesolaiskirjeessa luvussa kuusi ja jakeessa 18 sanotaan, "Rukoilkaa joka hetki Hengen antamin voimin. Pysykää valveilla ja rukoilkaa hellittämättä kaikkien pyhien puolesta.".

On pakko myöntää, etten itsekkään aina muista rukoilla. Mutta aina kun muistan, rukoilen, olimpa bussissa, työpaikalla, kaupassa tai retkellä. Aina ei ole helppoa rukoilla, mutta jos ei anna periksi ja rukoilee, pian huomaa, että rukous auttaa ja antaa voimia. Siksi vaikka kuinka vaikealta rukoileminen tuntuisi, älä anna periksi, vaan rukoile Jumalalta apua rukoilemiseen. Ja jos ei muuten rukous suju, niin aina voi rukoilla Isä meidän -rukousta. Muista, että Jumala kuulee rukouksesi aina. Ja vaikka tuntuisi, ettei Jumala vastaa rukoukseesi tahtoamallasi tavalla, muista että Jumala kuulee ja hän vastaa myös ruokukseesi ajallaan. Jopa Jumalan äänettömyys voi olla vastaus rukoukseesi. Luota Jumalaan täysin.

Rukous on elintärkeä asia. Ilman sitä ja uskoamme Jumalaan, sekä Jumalan sanaa, olisimme eksyksissä. Siksi nyt en voi muuta kuin kehottaa rukoilmaan. Rukoile itsesi puolesta, perheesi, sukulaisesi, kavereittesi ja tuttaviesi puolesta. Rukoile jopa vihamiehiesi puolesta! Mutta ennen kaikkea pyytäisin sunut rukoilemaan lähetystyön puolesta. Koska maailmassa on paljon ihmisiä, jotka eivät ole vielä kuulleet Jumalasta ja Jumalan suurista teoista. Jotkut ihmiset asuvat jopa niin syrjäisillä auleilla, ettei sinne helpolla pääse. Joten heille on ainoa mahdollisuus kuulla Jumalasta ja Jeesuksen sovitustyöstä radion kautta. Joten, pyydän että rukoilisit myös radiolähetystyön puolesta. Kiitos!

Ja nyt vielä voimme rukoilla:

"Isä meidän, joka olet taivaissa.
Pyhitetty olkoon sinun nimesi.
Tulkoon sinun valtakuntasi.
Tapahtukoon sinun tahtosi,
myös maan päällä,
niinkuin taivaassa,
Anna meille tänä päivänä meidän,
jokapäiväinen leipämme.
Ja anna meille meidän syntimme anteeksi,
niinkuin mekin annamme anteeksi niille,
jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.
Äläkä saata meitä kiusaukseen,
vaan päästä meidät pahasta.
Sillä sinun on valtakunta,
voima ja kunnia iankaikkisesti.
Amen."

Rukoile ja työtä tee!

hiljaisia mietteitä

Nyt kun miettii menneitä viikkoja, huomaa, että aika menee nopeasti. Miksi lapsena tuntui, että aika menee hitaasti? Siksikö, että aina odotti, että tulisi synttärit? Vai siksikö, että kaikki tuntui niin isolta ja pitkältä? Ja silti Raamatussa sanotaan, "Tuhat vuotta on sinulle kuin yksi päivä, kuin eilinen päivä, mailleen mennyt, kuin öinen vartiohetki." (Ps. 90:4). Ja näin myös, "Mutta älkää te, rakkaat ystävät, unohtako tätä: Herralle yksi päivä on kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta kuin yksi päivä." (2. Piet. 3:8). Tämä käikki kertoo, että aika on rajaton käsite. Se koko ajan menee, eikä koskaan pysähdy. Mutta meidän pitää muistaa, että aika on Jumalan käsissä koko ajan. Hän hallitsee ajan, koko maailman, koko universumin, kaikki maailman käsitteet. Hän on alffa ja omega. Alku ja loppu.

Miksi ihmeessä mä moisia nyt mietin? Siksi, että olen pohtinut asiaa viime aikoina aika paljon. Varsinkin aika -käsitettä. Vastahan mä äsken aloitin opiskeluni, ja jo nyt opiskeluistani on menny kaksi vuotta. Miten se voi olla mahdollista? Niin se vain on. Aika on todistajana.

Kun miettii Jumalaa, huomaa ettei Häntä pystytä sisälyttää mihinkään käsitteeseen. Jumala on vain niin suuri ja rajaton, ettei häntä voi rajata yhteenkään käsitteeseen. Hän on kaikissa maailman käsiteissä, mutta silti ei ole yhdessäkään. Miten se näin voi olla? Hänhän on niin suuri ja rajaton, ettei mahdu yhteeenkään käsitteesen. Niin hän on, mutta kaikki maailman käsitteet sisältävät Jumalan luomistyön. Joten jos kaikki maailman käsitteet sisältävät tavalla tai toisella Jumalan luomistyön, niin Jumala on jokaisessa maailman käsitteessä. Mutta silti Jumala ei ole yhdessäkään käsitteessä. Se johtuu Jumalan rajattomuudesta ja suurudesta. Jumala on kaikkivoiva.

Jumala rakastaa meitä, mutta vihaa meidän syntiämme. Tämä kuulostaa mahdottomalta. Miten se voi olla niin? Mehän tiedetään omista elämistämme, ettei voida rakastaa jos viha on vallannut meidät. Joiten, miten Jumala voi rakastaa meitä, jos hän vihaa synnin. Jumala on rajaton. Jumala on kaikkivoiva. Ja juuri sen takia "Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän." (Joh. 3:16). Jumala rakastaa meitä edelleen. Hän haluaa, että tulisimme hänen luo juuri sellaisina kuin olemme, epätäydellisinä, vajavaisina ja syntisiä, sillä hän haluaa antaa meille syntimme anteeksi. Hän rakastaa meitä. Hän uhrasi puolestamme ainoan Poikansa ristin kuolemalla, jottei meidän täytyisi kärsiä syntiemme puolesta. Meidän ei tarvitse muuta, kuin tulla risitin eteen ja antaa sydämemme ja synnimme Jumalalle. Tässä näkyy Jumalan rajaton rakkaus meitä kohtaan. Uskotko tälläiseen Jumalan rakkauteen?

missä siemen kylvätään?

Heti kun kesä pilkahti esiin lähdin viikon työmatkalle ulkomaille. Suoraan luentosalista töihin. Työmatka oli erittäin antoisa ja mielenkiintoinen. Sain nähdä kuinka sato on jo kypsymässä, muttei työmiehiä ole. Kokemus oli ainutlaatuinen.

Tässä näin jälkeenpäin, mietin miten on mahdollista että on olemassa kovatyömaa, mutta kun sinne istutetaan siemen, se alkaa kasvaa. Mutta jos ei ole tarpeeksi työmiehiä pitämässä huolta siemenen kasvusta (eli rikkaruohon repimistä pienen kasvin luota), siemen ei välttämättä kasva kunnolla!

Tästä seuraavaksi laitan yhden Jeeusksen vertauksen:
"Samana päivänä Jeesus lähti ulos, meni järven rantaan ja asettui istumaan. Hänen ympärilleen kokoontui silloin niin suuri joukko ihmisiä, että hänen oli siirryttävä veneeseen. Hän istui veneessä ja väkijoukko seisoi rannalla, ja hän puhui heille pitkään vertauksin. Hän sanoi: "Mies lähti kylvämään. Ja kun hän kylvi, osa siemenestä putosi tien oheen, ja linnut tulivat ja söivät jyvät. Osa putosi kallioiseen paikkaan, missä jyville ei ollut paljon maata. Ne nousivat kohta oraalle, koska maata ei ollut syvälti, mutta auringon noustua oraat helteessä kuivettuivat, koska niillä ei ollut juurta. Osa taas putosi ohdakkeisiin, ja ohdakkeet kasvoivat ja tukahduttivat oraan. Mutta osa jyvistä putosi hyvään maahan ja antoi sadon, mikä sata, mikä kuusikymmentä, mikä kolmekymmentä jyvää. Jolla on korvat, se kuulkoon!" (Matt. 13:1-9)

"Kuulkaa siis, mitä vertaus kylväjästä tarkoittaa. Aina kun joku kuulee sanoman valtakunnasta eikä ymmärrä sitä, tulee Paholainen ja sieppaa pois sen, mikä hänen sydämeensä on kylvetty. Tätä tarkoittaa tien oheen kylvetty siemen. Kylvö kallioiseen paikkaan kuvaa sitä, joka sanoman kuullessaan heti ottaa sen iloiten vastaan mutta joka kestää vain hetken, koska häneltä puuttuvat juuret. Kun tulee ahdinko tai vaino sanan tähden, hän luopuu kohta. Kylvö ohdakkeisiin tarkoittaa ihmistä, joka kuulee sanan mutta jossa sana ei tuota satoa, koska tämän maailman huolet ja rikkauden viettelys tukahduttavat sen. Mutta kylvö hyvään maahan kuvaa ihmistä, joka kuulee sanan ja ymmärtää sen. Nämä ihmiset tuottavat satoa: kuka sata, kuka kuusikymmentä, kuka kolmekymmentä jyvää." (Matt. 13:18-23)

Sellaista tällä kertaa, nauttikaa kesästä! :)

Loputtomia kysymyksiä...

Mietin ja pohdin asioita...

Miksi ei ole helppoa elää? Miksi kaiken pitää tehdä vaikeimman kautta? Miksi niin monesti epäonnistuu? Miksi aina toistaa samat ja samat virheet? Miksi ei opi virheistään? Miksi ei voi olla vain onnellinen siitä, että on elossa? Miksi kaikki tunutuu olevan synkkää? Miksi olen mitä olen?

Nämä ovat vain muutamat kysymykset jotka silloin tällöin pyöriivät ajatuksissani. Joskus tuntuu että pää räjähtää näistä kysymyksistä. Ja siitä taas heräävät uudet kysymykset: Miksi ihminen aina kyselee ja kyseenalaistaa asioita? Miksi ei ota asiat sellaisenaan vastaan kuin Jumala on ne antanut? Miksi ihminen on tyytymätön Jumalan tahtoon? Miksi ihminen ei voi antautua Jumalalle täysin? Miksi? Miksi? Miksi? Näitä miksejä riittää loputtomiin...

En ole mikään teologi tai oppinut, jotta osaisin vastata näihin kysymyksiin pätevästi, mutta enhän minä tarvitsekaan olla Jumalalle pätevä. Hän rakastaa minua juuri tälläisenä kuin olen. Ilman mitään naamaria tai valhetta. Ja Hän rakastaa myös sinuakin sellaisenaan kuin olet. Ole mitä olet. Et tarvitse teeskennellä olevasi jotain muuta. Ole oma itsesi, myös itsellesi, mutta myös Jumalalle.

Ja mielestäni juuri tämä, ettei ihminen ole oma itse, on yksi pieni syy mikä tekee sen, että ihminen kyseenalaistaa Jumalan tahdon. Ja se, että ihminen on syntinen, tekee sen, että hän tulee aina kyselemään ja kyseenalaistamaan Jumalan tahdon. Sille ei voi yksikään ihminen mitään. Synti on osa ihmisen luonnetta. Ainoastaan ihminen voi pyytää syntinsä anteeksi Jumalalta, joka lähetti ainoaan poikansa Jeesukseen, pelastamaan maailman kadotukselta. Haluatko kohdata armahtavan Jumalan?

Vuoren huipulla

Kun mietin elämää, monesti tuntuu, että se on kuin kilpailu siitä kuka ensimmäiseksi pääsee vuoren huipulle. Miksi elämän pitäisi olla kilpailu? Miksi kukaan ei saa elää rauhassa omaa elämää? Onko oikeasti elämä kilpailu siitä kuka pääsee vuoren huipulle ensimmäisenä?

Mielestäni elämän ei pitäisi olla kilpailu, sillä se vie ajan ja kaikki voimavarat. Kohta ihminen huomaakin että elämä on vierähtänyt ohi, eikä ihminen ole ehtinyt viettää aikaa perheensä kanssa tai huolehtia kunnostaan taikka lukea 20 vuotta sitten ostamansa kirjan. Haluaako kukaan tämmöistä kilpailua? Kilpailua joka ohittaa kaiken muun ilon elämässä? Ohittaa oman perheen, ohittaa vapaa-ajan, ohittaa rauhan sydämestään... Kuka haluaa elää sellaista elämää?

Vaikka se tunne kun on kiivennyt vuoren huipulle ensimmäisenä, on ainutlaatuinen ja mahtava, silti jonkun hetken päästä huomaa, ettei se tunne korvaa mitään. Se on vain tunne, mutta mitä tehdä kun elämä on mennyt ohi verestä? Mitä tehdä kun huomaa, ettei enää ole aikaa omalle perheelle? Mitä tehdä kun huomaa, että kaikki on ohi? Ja mitä pitää sitten tehdä, kun kaikki voimat on loppu, ja vielä pitäisi päästä takaisin alas?

Vuoren huipulle kiipeäminen ei ole helppo homma, varsinkaan kun jokaisen on yksin sinne kiivettävä. Mutta jos haluaa, ei tarvitse huipulle yksin kiivetä. Voi pyytää apua Jeesukselta. Hän mielellään kulkee kanssasi huipulle saakka, ja myös sieltä takaisin alas. Hän antaa sinulle voimaa ja hän varjelee sinua. Hän tarvittaessa pitelee sinua kädestä kiinni, ja tarvittaessa kantaa sinut sylissään pahojen rotkojen yli. Hän on aina tukenasi. Häneen voit aina luottaa. Hän auttaa sinua kiipeämään vuoren huipulle ja laskemaan sieltä alas. Vaikka välillä tuntisit, ettet enää jaksa jatkaa, luota Jeesukseen, Hän auttaa sinua.

Kenenkään ei tarvitse yksin kiivetä vuoren huipulle, eikä sieltä yksin tulla alas! Pyydä Jeesus sydämeesi, Hän auttaa!

Kadoksissa

Miten onkaan paljon maailma muuttunut neljässä vuodessa! Se ei ole yhtään enää sama. Ei lainkaan. Kaikki on muuttunut. Ei vain maailma, vaan jopa minä itse. Miten voi olla totta, että näin lyhyessä ajassa kaikki voi muuttua päälailleen? Näenkö minä unta, vai onko se totta? Missä minä elän? Millainen maailma minua ympyröi? Miten voin itse vaikuttaa tähän nopeaan maailman muutokseen? Mitä voin tehdä?

Tuntuu siltä että kaikki ovat kadoksissa. Kukaan ei teidä minne menisi, mitä tekisi. Kaikki tuntuu niin tyhjältä ja turhalta. Onko elämä turhuuksien turhuus? Ei todellakaan ole. Vaikka niin välillä tuntuisikin, jokaisella elämällä on tarkoituksensa ja päämääränsä. Jokaisella ihmisellä on syy olemassa oloonsa. Ei yksikään ihminen ole turhaan tässä maailmassa. Vaikka nyt ei tuntuisi elämälläsi olevan mitään järkeä, älä luovuta, sillä elämä on kuin suklaakonvehti: et koskaan tiedä mitä se sisältää. Se saattaa olla makea tofee tai kirpeä rommi taikka maukas marsipaani. Et koskaan voi teitää mitä elämäsi tuo eteen. Joten älä luovuta, elämäsi ei ole kadoksissa, se on edessäsi.

Kun mietin monien kavereitteni elämää, tuntuu kuin moni heistä olisi kadoksissa, muttei kaikki. Missä kadoksiissa olevien elämä on? Miten he löytäävät sen? Mikä minusta tekee erilaiseksi kuin mitä he ovat? Uskoni Jeesukseen, vai? Kysymykseen en osaa vastata, mutta ainoastaan voin rukoilla heidän puolestaan.

Monesti mietin, mikä on mennyt pieleen joittenkin kavereitteni elämässä, mikä sai heidät lankemaan tai luovuttamaan? Miksi he antoivat periksi? Olivatko maailman paineet niin suuret? Tuntuu ettei maalla ole eroa... Onko se Suomi, Kroatia tai India, se ei muuta asiaa. Kaikkialla on sama ongelma. Kaikkialla ihmisiä painaa pelko yksinäisyydestä ja hylätyksi tulemisesta. Miten näille ihmisielle voidaan näyttää, että he eivät ole yksin. Heidän kanssaan on Jeesus aina, jos he vain antaavat Jeesukselle luvan olla ystävänsä. Myös sinä joka luet tätä, jos olet yksinäinen ja tuntuu ettei sinulla ole ketään jonka kanssa voisit jakaa elämän ilot ja surut, anna Jeeuskselle tillaa sydämmessäsi. Häneen voi luottaa, niin hyvässä kuin pahassakin. Kun Hänet kerran päästät sydäämeesi, Hän ei koskaan hylkää sinua. Sinä voi hylätä Jeesuksen, muttei Hän hylkää sinua. Hän on aina luonasi.

Vaikka tuntisit että elämässi on kadoksissa, ei ole koskaan liian myöhäistä löytää se!